Aukioloajat
Parittomilla viikoilla päivystys:
arkisin 8.30 - 20.00
lauantaina 9.00 - 16.00
sunnuntaina 11.00 - 16.00
Parillisilla viikoilla:
arkisin 8.30 - 17.00
Nyt on viikko 06.
"Atteekin" hyllyltä vuodesta 1867
Kunnan "atteekki"
Syyskuussa 1866 pidettiin Lapuan kirkon sakaristossa pitäjänkokous, jossa katsottiin tarpeelliseksi pyytää keisarilliselta Suomen senaatilta pitäjään apteekkia, tai atteekkia, kuten Lapualla on sanottu. Pyyntö oli historiallinen, sillä koskaan aiemmin apteekkia ei ollut anonut kunta. Senaatti myöntyi anomukseen 12.3.1867 ja myönsi uuden apteekin privilegiot proviisori Karl Albert Brunbergille (1843-1878).
Brunberg avasi apteekkinsa 15.11.1868. Hänellä oli alusta lähtien apunaan sisarensa Hilda Amanda Brunberg. Tämä oli poikkeuksellista, sillä apteekkialalla ei toiminut vielä yhtään naista. Hilda Amanda Brunberg saikin "sukupuolensa estämättä" luvan tulla oppilaaksi veljensä apteekkiin.
Uusi apteekkitalo
Apteekkari Brunbergin kuoltua jo 1878 hänen leskensä myi apteekin 1879 John Vahanderille (1852-1922). Vahander alkoi ensi töikseen suunnitella uutta apteekkitaloa, joka valmistui Lapuanjoen eteläpuolelle 1881. Vahander toimi aktiivisesti lääkärin saamiseksi paikkakunnalle ja piti 1901-1905 Kauhavalla haara-apteekkia.
Lapuan I apteekki toimi lähes 50 vuotta apteekkari Löfmanin 1930 rakennuttamassa apteekkitalossa Lapuan kirkon vieressä.
(Kuvan om. Maria Marttila)
Pitkään sairastellut Vahander myi apteekin 1906 Oscar Löfmanille (1872-1940). Ruotsinkielinen Löfman ei heti saanut lapualaisten hyväksyntää. Hänen pitkäaikainen yhteiskunnallinen toimintansa, hyväntekeväisyytensä ja värikäs persoonansa kuitenkin käänsivät mielet ja "Ukko-Löömannista" tuli pitäjäläisten suuresti pitämä vaikuttaja. Löfman rakennutti 1930 uuden apteekkitalon vanhan apteekin viereen ja oli poikkeuksellisen innostunut homeopatiasta.
Apteekkari Oscar Löfman (istumassa vasemmalla) perheineen ja apteekkihen-kilökunnan kanssa maaliskuussa 1922.
(Kuvan om. Maria Marttila.)
Apteekki kasvaa
Löfmanin kuoltua Lapuan apteekkioikeudet sai Hiitolan apteekkari N. K. Laurin (1892-1950). Laurin oli menettänyt oman apteekkinsa talvisodan rauhassa 1940 ja sen oli määrä siirtyä nk. siirtoapteekkina Kouvolan II apteekiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun Laurin tuli apteekkariksi Lapualle. Jatkosodan aikana Laurin piti Hiitolassa vielä lääkevarastoa, mutta senkin toiminta loppui syksyllä 1944.
Lähemmäs keskustaa
Apteekkari Laurinin terveys alkoi horjua ja hän kuoli 1950. Hänen aikanaan Lapuan apteekki oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että kuntaan päätettiin nyt perustaa toinenkin apteekki. Se avattiin 1951. Lapuan ensimmäiseksi apteekiksi muuttuneen vanhan apteekin oikeudet sai Laurinin jälkeen Muuramen apteekkari Elli Kariniemi (1905-1993), joka oli ensimmäinen naisapteekkari Lapualla.
Lapuan I apteekin henkilökuntaa apteekin täyttäessä 100 vuotta 1967.
(Kuvan om. Maria Marttila)
Tomeraa ja aikaansaavaa Kariniemeä seurasivat Erkki Johannes Salo (1910-1972, apteekkarina 1962-1969) sekä Armi Sauru (apteekkarina 1969-1975). Armi Sauru on tähän mennessä ainoa lapualaissyntyinen apteekkari Lapuan I apteekissa.
Vuonna 1975 Lapuan I apteekin privilegiot sai Seppo Vähävihu (apteekkarina 1975-1983). Hän siirsi apteekin vanhasta Löfmanin talosta vuokratiloihin lähemmäs keskustaa. Laila Lahtisen (apteekkarina 1984-1997) aikana apteekille rakennettiin uudet tilat torin laitaan.
Nykyinen apteekkari Leena Äystö on Lapuan I apteekin kymmenes apteekkari. Hän on hoitanut apteekkia vuodesta 1997. Apteekki siirtyi nykyisiin tiloihinsa Puistotielle vuonna 2000.
Teksti: Teppo Ylitalo, Lapuan I ja II apteekin historia.